Eilen oli taas suosiota kerännyt pop-up ravintolapäivä. Kerrankin päästään ulos syömään edullisesti. Nelihenkinen perhe kävelee naapurin pop-upista kotiin ja ihmettelee, miten ihmeessä yhden ravintolannoksen hinnalla saatiin koko perheen vatsat täytettyä hyvällä luomuruoalla. Ravintoloilla täytyy olla käsittämättömät katteet, kun eivät pääse lähellekään pop-up – hintoja.
Media on ylistänyt luovia kansalaisia ja onpa päivää toivottu jopa joka sunnuntaiksi. Myönnän, että olisi mukavaa käydä sunnuntaisin myös kampaajalla shampoon hinnalla, hammaslääkärissä paikka-aineen hinnalla tai korjauttaa katto naulojen hinnalla. Mieluiten tietysti joka sunnuntai.
Ravintoloitsijan ura on monille salainen haave, jota olisi mukava päästä kokeilemaan. Oikeassa elämässä uran testaaminen on kallista ja vaatii valtavan lupaviidakon. Ensimmäinen pop-up päivä oli mielestäni hauskan anarkistista. Kerrankin ihmiset saavat toimia ilman viranomaisvalvontaa - testata salaista haavettaan. Jatkuvana ilmiönä pop-up ei enää olekaan reilua oikeita yrittäjiä kohtaan.
Sanomalehtikuvissa on ylistetty kekseliäitä kansalaisia. Kotiravintolakuvissa on näytetty viittä kokkia ahkeroimassa muutamaa ateriaa, jotka myydään viidellä eurolla tyytyväisille asiakkaille.
Mikseivät pop-upit olekaan reilua peliä? Oletetaan, että viiden kokin kotiravintolassa kävi 50 asiakasta. Rahaa tuli 250 euroa ja aineet maksoivat 250 euroa.Oikeassa ravintolassa, jos viisi henkilöä tekisivät kahdeksan tuntia töitä ja he saisivat palkkaa 15e/h, sivukuluineen yli 20 euroa - joka sunnuntaisin lain mukaan kerrotaan kahdella. Pelkät palkkakulut lähentelisivät kahta tuhatta euroa. Lisäksi kiinteistön, kaluston, koneiden, vuokrien, veden, sähkön, jätteiden, markkinoinnin, lupien yms. tuomat lisäkustannukset pitäisi jyvittää annokseen. Pyöristetään todelliset kulut alakanttiin 2000 euroon. Oletetaan raaka-aineiden hinnaksi sama 250 euroa kuin kotiravintolassakin. Yhden ruoka-annoksen hinnaksi muodostukin 45 euroa – eikä hinnassa ole vielä yrittäjän riskiä: entä, jos asiakkaita ei tulekaan; eikä tietenkään katetta, hiljaisten päivin tappioita tai yrittäjän omaa palkkaa.
Oikeat ravintoloitsijat huolehtivat luvista ja työntekijöiden palkoista ja veroista. Nämä tunnolliset yrittäjät jäävät pop-up päivinä ilman pop-up asiakkaita.
Totta kai viisi euroa olisi mukavampi maksaa samasta ruoasta kun 45-60 euroa, mutta viidestä eurosta ei maksella veroja, eikä työllistetä. Viaton pop-up ravintola, onkin todellisuudessa valitettavasti kilpailua vääristävää veronkiertoa.
Ravintolatoiminta tuo valtiolle verotuloja vuodessa noin 1.2 miljardia euroa. Yksi sunnuntai ei vielä tee lovea pottiin, mutta joka sunnuntainen popsahtelu näkyisi jo verokertymässäkin.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Kuka pöllii eniten
Viime perjantaina Jean S esiintyi täydelle ravintolasalille huikeassa tunnelmassa.
Ravintoloitsijan unelmailta. Sali täynnä iloisia ihmisiä. Onnistumisen tunne, että näitä hetkiä varten teemme työtämme.
Yllätyimme, miten paljon mielikuvitusta ja vaivaa muutamat ihmiset näkevät välttääkseen sisäänpääsymaksun. Maksamme artisteillemme merkittävän korvauksen heidän työstään. Joillekin asiakkaille on käsittämätön ajatus, että me veloitamme osan kuluista heiltä.
Pariskunta, joka tuli terassillemme syömään, kyseli jo ruokailun aikana, miten aiomme valvoa, että terassilta ei livahdeta maksamatta sisään. Siinä vaiheessa hymyillen vielä vastasin uskovani fiksujen asiakkaidemme maksavan. Käytäntönämme on, että ruokailijoilta kysytään laskun yhteydessä, haluavatko he vielä jatkaa artisti-iltaa ja maksaa pääsyliput.
Tämä kyseinen pariskunta ratkaisi asian niin, että he jättivät myös ruokalaskun maksamatta ja hipsivät sisäpuolelle. Hetken kuluttua näin pariskunnan ravintolasalissa ja miehelle ilmeisesti iski omantunnon tuska, koska hän tunnusti maksamattomuutensa. Hoidin tarjoilijan paikalle tekemään heille laskun. Bändilippuja he eivät tietenkään enää maksaneet, koska he olivat oikeastaan poistumassa – kun keikkaa oli 15 minuuttia jäljellä. Näitä mielensä muuttavia löytyy baaritiskiltä yllättävän paljon.
Kaksi rouvashenkilöä kehuskelivat suureen ääneen, miten he onnistuivat pujahtamaan terassin köyden alta. He iloitsivat, että säästyivät lipun ostolta. Hieman hämmentävää oli että, olin tarjonnut toiselle leideistä aikaisemmin päivällä kyydin rautatieasemalta hänen hotellilleen. Näin hän palkitsi avuliaisuuteni. Toisen leidin aviomies työskentelee ravintolatuotteiden myyntialalla. Voisinkohan pyytää, että tarvitsemme isompia alennuksia, koska rouvanne tulee pummilla maksullisiin tilaisuuksiimme.
Olen pähkäillyt, pitäisikö seuraavan kerran nämä ”pummileidit” kohdatessani tarjota heille 20n euron seteliä. Tuntuisi jotenkin mukavammalta antaa omaa rahaa suoraan lompakosta. Ravintolasta varastamista ei yleensä koeta varsinaiseksi varastamiseksi. Ravintolahan on kasvoton instituutio. Maksamatta jättäneet eivät varmasti tule ajatelleeksi, että otan tämän Jukalta ja Sadulta.
Juristiystävämme kutsuu ravintolapalvelujen varastamista petokseksi.
Kilpailevassa nuorisoravintolassa sisäänpääsy on piikkilanka-aidan, kuuden turvamiehen ja metallipaljastimen kautta. Yhtä järeitä rakennelmia en haluaisi Suomen kauneimmalle kesäterassille. Lähden huomenna metsästämään tyylikkäitä leimasimia. Hieman pelottaa, miten leimasimet istuvat Casinon imagoon. Olen aina luullut, että leimatut kädet kuuluisivat teiniravintoloihin.
Ravintoloitsijan unelmailta. Sali täynnä iloisia ihmisiä. Onnistumisen tunne, että näitä hetkiä varten teemme työtämme.
Yllätyimme, miten paljon mielikuvitusta ja vaivaa muutamat ihmiset näkevät välttääkseen sisäänpääsymaksun. Maksamme artisteillemme merkittävän korvauksen heidän työstään. Joillekin asiakkaille on käsittämätön ajatus, että me veloitamme osan kuluista heiltä.
Pariskunta, joka tuli terassillemme syömään, kyseli jo ruokailun aikana, miten aiomme valvoa, että terassilta ei livahdeta maksamatta sisään. Siinä vaiheessa hymyillen vielä vastasin uskovani fiksujen asiakkaidemme maksavan. Käytäntönämme on, että ruokailijoilta kysytään laskun yhteydessä, haluavatko he vielä jatkaa artisti-iltaa ja maksaa pääsyliput.
Tämä kyseinen pariskunta ratkaisi asian niin, että he jättivät myös ruokalaskun maksamatta ja hipsivät sisäpuolelle. Hetken kuluttua näin pariskunnan ravintolasalissa ja miehelle ilmeisesti iski omantunnon tuska, koska hän tunnusti maksamattomuutensa. Hoidin tarjoilijan paikalle tekemään heille laskun. Bändilippuja he eivät tietenkään enää maksaneet, koska he olivat oikeastaan poistumassa – kun keikkaa oli 15 minuuttia jäljellä. Näitä mielensä muuttavia löytyy baaritiskiltä yllättävän paljon.
Kaksi rouvashenkilöä kehuskelivat suureen ääneen, miten he onnistuivat pujahtamaan terassin köyden alta. He iloitsivat, että säästyivät lipun ostolta. Hieman hämmentävää oli että, olin tarjonnut toiselle leideistä aikaisemmin päivällä kyydin rautatieasemalta hänen hotellilleen. Näin hän palkitsi avuliaisuuteni. Toisen leidin aviomies työskentelee ravintolatuotteiden myyntialalla. Voisinkohan pyytää, että tarvitsemme isompia alennuksia, koska rouvanne tulee pummilla maksullisiin tilaisuuksiimme.
Olen pähkäillyt, pitäisikö seuraavan kerran nämä ”pummileidit” kohdatessani tarjota heille 20n euron seteliä. Tuntuisi jotenkin mukavammalta antaa omaa rahaa suoraan lompakosta. Ravintolasta varastamista ei yleensä koeta varsinaiseksi varastamiseksi. Ravintolahan on kasvoton instituutio. Maksamatta jättäneet eivät varmasti tule ajatelleeksi, että otan tämän Jukalta ja Sadulta.
Juristiystävämme kutsuu ravintolapalvelujen varastamista petokseksi.
Kilpailevassa nuorisoravintolassa sisäänpääsy on piikkilanka-aidan, kuuden turvamiehen ja metallipaljastimen kautta. Yhtä järeitä rakennelmia en haluaisi Suomen kauneimmalle kesäterassille. Lähden huomenna metsästämään tyylikkäitä leimasimia. Hieman pelottaa, miten leimasimet istuvat Casinon imagoon. Olen aina luullut, että leimatut kädet kuuluisivat teiniravintoloihin.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Ilmainen viina on ihmeellistä
Casino virallisti kesäkauden alkamisen eilen auringonpaisteessa. Juhlijoita tuli yli 300 ja Casinon henki heräsi jälleen, kun parhaisiinsa pukeutunut juhlakansa loisti kilpaa Casinon kristallikruunujen kanssa.
Kutsuvieraille oli ennakkojuhlat kello 19-21.00. Isäntinä tarjosimme pieniä ruokapaloja ja juomat. Kun kello alkoi lähestyä iltayhdeksää, monille vieraille tuli kiire täyttää vielä kerran ilmainen lasi – mieluiten piripintaan. Eräs lady oli tarjoilijan mukaan varmuuden vuoksi ottanut itseään varten kuusi lasia, koska ilta jatkuisi vielä pitkään ja olisihan vallan kohtuutonta joutua maksamaan omista juomistaan.
Ilmainen juoma voi ilmeisesti aiheuttaa aivan erityisen janon. Kun juomat muuttuvat maksullisiksi, monet kehittelevät näppäriä tapoja jatkaa ilmaista juomista. Järjestyksenvalvojamme koki kesän mielenkiintoisimman hetken, kun arvokas rouvashenkilö oli tyhjentänyt reilun kymmenen juomalasin jämät omaan lasiinsa ja kysäissyt: ”Ei kai sinua häiritse, että kerään nämä juomat itselleni?”
Reilu puoli tuntia ilmaisen tarjoilun päättymisen jälkeen naispuolinen juhlija oli tullut kärttämään vielä ilmaista juomaa : ” Voithan sä nyt yhden lasin mulle kaataa”. Tarjoilijamme oli pahoitellut, että valitettavasti hän joutuisi laskuttamaan lasista. Tästä ilmeisesti suivaantuneena neitokainen oli varastanut kokonaisen pullon ja pyytänyt vielä kaveriaan ottamaan toisen. Tarjoilimme oli saanut tämänkin erikoisen tilanteen hoidettua tyylikkäästi kassan kautta.
Mielenkiintoista oli myös seurata, kun asiakkaamme kantoivat surutta juomia naapuriravintolaan. Annos oli sushibaarissa kesken ja tyynen rauhallisesti asiakkaat nousivat poistuivat meidän ravintolan puolelle hakemaan ilmaista viiniä – ei kai sitä nyt viittä euroa tohdi käyttää juomiseen, jos naapuriravintolasta voi hakea ilmaiseksi. Tämä on valitettavasti laitonta puuhaa, johon jouduin puuttumaan.
Muutamat lähtivät ilmaisen tarjoilun jälkeen ja tuhahtivat lähtiessään, että näin aikaisin loppui ilmainen viina. Toivotimme onnea matkaan, että jostain löytyy pidempään ilmaisia juomia tarjoileva ravintola.
Joillakin vierailla oli pelko, että eivät ehdi juoda riittävästi kello 21.00 mennessä. Tarjoilijamme selittivät ystävällisesti, että viini on tarkoitettu laseista juotavaksi ei pullon suusta.
Ilmainen viina saa ihmeitä aikaan.
Kutsuvieraille oli ennakkojuhlat kello 19-21.00. Isäntinä tarjosimme pieniä ruokapaloja ja juomat. Kun kello alkoi lähestyä iltayhdeksää, monille vieraille tuli kiire täyttää vielä kerran ilmainen lasi – mieluiten piripintaan. Eräs lady oli tarjoilijan mukaan varmuuden vuoksi ottanut itseään varten kuusi lasia, koska ilta jatkuisi vielä pitkään ja olisihan vallan kohtuutonta joutua maksamaan omista juomistaan.
Ilmainen juoma voi ilmeisesti aiheuttaa aivan erityisen janon. Kun juomat muuttuvat maksullisiksi, monet kehittelevät näppäriä tapoja jatkaa ilmaista juomista. Järjestyksenvalvojamme koki kesän mielenkiintoisimman hetken, kun arvokas rouvashenkilö oli tyhjentänyt reilun kymmenen juomalasin jämät omaan lasiinsa ja kysäissyt: ”Ei kai sinua häiritse, että kerään nämä juomat itselleni?”
Reilu puoli tuntia ilmaisen tarjoilun päättymisen jälkeen naispuolinen juhlija oli tullut kärttämään vielä ilmaista juomaa : ” Voithan sä nyt yhden lasin mulle kaataa”. Tarjoilijamme oli pahoitellut, että valitettavasti hän joutuisi laskuttamaan lasista. Tästä ilmeisesti suivaantuneena neitokainen oli varastanut kokonaisen pullon ja pyytänyt vielä kaveriaan ottamaan toisen. Tarjoilimme oli saanut tämänkin erikoisen tilanteen hoidettua tyylikkäästi kassan kautta.
Mielenkiintoista oli myös seurata, kun asiakkaamme kantoivat surutta juomia naapuriravintolaan. Annos oli sushibaarissa kesken ja tyynen rauhallisesti asiakkaat nousivat poistuivat meidän ravintolan puolelle hakemaan ilmaista viiniä – ei kai sitä nyt viittä euroa tohdi käyttää juomiseen, jos naapuriravintolasta voi hakea ilmaiseksi. Tämä on valitettavasti laitonta puuhaa, johon jouduin puuttumaan.
Muutamat lähtivät ilmaisen tarjoilun jälkeen ja tuhahtivat lähtiessään, että näin aikaisin loppui ilmainen viina. Toivotimme onnea matkaan, että jostain löytyy pidempään ilmaisia juomia tarjoileva ravintola.
Joillakin vierailla oli pelko, että eivät ehdi juoda riittävästi kello 21.00 mennessä. Tarjoilijamme selittivät ystävällisesti, että viini on tarkoitettu laseista juotavaksi ei pullon suusta.
Ilmainen viina saa ihmeitä aikaan.
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Bussisäätöä
Avajaisiin on reilut 30 tuntia ja on epätodellisen rento olo. Johtuu osittain ehkä, että olemme vielä Helsingissä ja Hangon avautuminen ei vielä ole konkretisoitunut. Juhliin on ilmoittautunut lähes 400 vierasta ja kaikki valmistelut ovat viimeistelyä vaille valmiina.
Kuvittelimme oppivamme viime vuoden avajaisista monta pikku niksiä.
Viime vuonna järjestimme bussikuljetuksen Helsingistä Hankoon ja yöllä takaisin. Reilut 80 vierasta ilmoitti ilahtuneena käyttävänsä kyytitarjoustamme. Tosin kollegat ja monet muut opettivat, että ihan turhaa maksaa reilua tuhatta euroa bussista. Ne, jotka haluavat tulla bileisiin, tulevat joka tapauksessa. Halusimme kuitenkin saada mahdollisimman monia Casinon ystävää mukaan. Monille esimerkiksi lastenhoito toimii helpommin, kun lasten vanhemmat tai ainakin toinen kotiutuu aamuun mennessä omaan pesään.
Viime avajaisten juhlabussit starttasivat Helsingin keskustasta, mutta matkustajamäärä olikin pudonnut puoleen. Olimme vielä juhlapäivänä pyytäneet tekstiviestivahvistusta: ” Osallistutko kuljetukseen K=kyllä ja E=en. Yllättävän monet akateemisesti oppineet kokivat tehtävän vaikeaksi ja kertoivat jälkikäteen hieman häpeillen vastanneensa K, vaikka tarkoittivat E. Kaksi puolityhjää bussia köröttelivät edestakaisin Helsinki-Hanko reitit.
Tänä vuonna keksimme mielestämme fiksun vaihtoehdon. Nimellinen kymmenen euron varausmaksu maksetaan hyväntekeväisyyteen ja maksu toimii matkalippuna. Puhdas Meri –hanke sopii merelliseen Hankoon. Jos bussimatka jäisi käyttämättä, rahoilla on kuitenkin pelastettu pala Itämerta. Eräpäivään mennessä yhdeksän ihmistä oli maksanut bussimaksun.
Aloimme huhuilla muistutusmeileillä potentiaalisia osanottajia. Niitä, jotka olivat maininneet tulevansa bussikuljetuksella. Ryhmään kuului reilut 50 henkilöä. Ripeästi bussipaikat täyttyivätkin muistuttelujen jälkeen. Monet olivat jo keksineet muitakin kuljetustapoja tai päättäneet yöpyä Hangossa.
Edeltävänä päivänä luin suurennuslasilla maksaneiden listaa ja edelleen muutamia varmojen tulijoiden nimiä puuttui listalta. Joillekin oli myös ollut hankaluuksia ymmärtää, että 10 euron maksu tarkoitti per henkilö. Matkabussin kooksi oli sovittu 60 hengen auto. Osanottajien yhteissaldo oli 61.
Seurasi pohdintaa, uskaltaako luottaa lentoyhtiöiden 105 prosentin myyntitaktiikkaan, koska viime hetken peruutuksia tulee joka tapauksessa. Kauhukuva, että juhlatamineissa bussia odottavat vieraat pettyisivät liian pieneen bussiin, oli liian pelottava. Päivää ennen h-hetkeä, saimme kasvatettua bussin 69-paikkaiseksi. Muutaman peruutuspaikan jälkeen ja viime hetken vääntöjenkin jälkeen, bussiin jää muutama ylimääräinen paikka.
Jos vaikka joku olisi unohtanut ilmoittautua kyytiin.
Kuvittelimme oppivamme viime vuoden avajaisista monta pikku niksiä.
Viime vuonna järjestimme bussikuljetuksen Helsingistä Hankoon ja yöllä takaisin. Reilut 80 vierasta ilmoitti ilahtuneena käyttävänsä kyytitarjoustamme. Tosin kollegat ja monet muut opettivat, että ihan turhaa maksaa reilua tuhatta euroa bussista. Ne, jotka haluavat tulla bileisiin, tulevat joka tapauksessa. Halusimme kuitenkin saada mahdollisimman monia Casinon ystävää mukaan. Monille esimerkiksi lastenhoito toimii helpommin, kun lasten vanhemmat tai ainakin toinen kotiutuu aamuun mennessä omaan pesään.
Viime avajaisten juhlabussit starttasivat Helsingin keskustasta, mutta matkustajamäärä olikin pudonnut puoleen. Olimme vielä juhlapäivänä pyytäneet tekstiviestivahvistusta: ” Osallistutko kuljetukseen K=kyllä ja E=en. Yllättävän monet akateemisesti oppineet kokivat tehtävän vaikeaksi ja kertoivat jälkikäteen hieman häpeillen vastanneensa K, vaikka tarkoittivat E. Kaksi puolityhjää bussia köröttelivät edestakaisin Helsinki-Hanko reitit.
Tänä vuonna keksimme mielestämme fiksun vaihtoehdon. Nimellinen kymmenen euron varausmaksu maksetaan hyväntekeväisyyteen ja maksu toimii matkalippuna. Puhdas Meri –hanke sopii merelliseen Hankoon. Jos bussimatka jäisi käyttämättä, rahoilla on kuitenkin pelastettu pala Itämerta. Eräpäivään mennessä yhdeksän ihmistä oli maksanut bussimaksun.
Aloimme huhuilla muistutusmeileillä potentiaalisia osanottajia. Niitä, jotka olivat maininneet tulevansa bussikuljetuksella. Ryhmään kuului reilut 50 henkilöä. Ripeästi bussipaikat täyttyivätkin muistuttelujen jälkeen. Monet olivat jo keksineet muitakin kuljetustapoja tai päättäneet yöpyä Hangossa.
Edeltävänä päivänä luin suurennuslasilla maksaneiden listaa ja edelleen muutamia varmojen tulijoiden nimiä puuttui listalta. Joillekin oli myös ollut hankaluuksia ymmärtää, että 10 euron maksu tarkoitti per henkilö. Matkabussin kooksi oli sovittu 60 hengen auto. Osanottajien yhteissaldo oli 61.
Seurasi pohdintaa, uskaltaako luottaa lentoyhtiöiden 105 prosentin myyntitaktiikkaan, koska viime hetken peruutuksia tulee joka tapauksessa. Kauhukuva, että juhlatamineissa bussia odottavat vieraat pettyisivät liian pieneen bussiin, oli liian pelottava. Päivää ennen h-hetkeä, saimme kasvatettua bussin 69-paikkaiseksi. Muutaman peruutuspaikan jälkeen ja viime hetken vääntöjenkin jälkeen, bussiin jää muutama ylimääräinen paikka.
Jos vaikka joku olisi unohtanut ilmoittautua kyytiin.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Kovaa kisaa koululaisista
Seuraava viikonloppu on koulujen päätösviikonloppu. Hankolaiset nuoret voivat hykerrellä tyytyväisenä. Kaikki ravintolat odottavat nimenomaan koululaisia tulevana juhlalauantaina. Casino käytti viime vuonna päättäjäislauantaista nimeä Schools Out Party. Ilmeisesti termi on näyttänyt kivalta. Tänä vuonna kaksi muutakin ravintolaa houkuttelee nuorisoa samaisella englanninkielisellä koulunloppumisen sanaleikillä.
Lauantai-illan huumaan on tarjolla discoa, sensuellia tanssishowta ja livebändejäkin moneen makuun. Toivottavasti kaikki tarjokkaat löytävät oman asiakaskunnan.
Vähäpukeiset tanssitytöt kiinnostavat varmasti jotain kohderyhmää. Tanssijatar-ryhmää markkinoidaan tyttöjen kuvilla ja suositellaan esiintyjiksi mm. autotaloille. Kun näitä tanssityttöjä tarjottiin Hangon Casinolle, mietin haluaisinko omat tyttäreni houkuttelemaan pikkuhepeneissä asiakkaita ravintolaan ”viihtymään”. En ollut valmis vahvistamaan naisten roolia miesten viihdyttäjänä.
Joskus toki illan viettoon lähtevien omien tytärtenkin asut saavat isän kyselemään: " Mihin jäi alaosa?". Pikkuruiset bileasut näyttävät keski-ikäiseen silmään enemmän paidalta kuin mekolta. Nuorten juhlinta on kuitenkin tasa-arvoista, eikä ketään ole maksettu vähäpukeiseksi.
Mihin me sitten päädyimme esiintyjävalinnassa. Pietarilaiseen bilebändiin, OPA!:an, joka kiertää klubeja ympäri Eurooppaa.
OPA!:n musiikki on sekoitus showta ja ennenkokematonta lavakarnevaalia. OPA!n keikkakalenteri on mielenkiintoinen: toukokuun lopulla Pietarissa, ensi viikonloppuna Hangossa ja sitä seuraavana Varsovassa. Olisi hauska olla kärpäsenä katossa bändin keikkatorvessa ja nähdä, onko yleisö erilaista Pietarilaisella klubilla tai Hangon Casinolla.
Ainakin OPA!:n keikalle kaikki ovat yhtä tervetulleita ikään tai sukupuoleen katsomatta.
Lauantai-illan huumaan on tarjolla discoa, sensuellia tanssishowta ja livebändejäkin moneen makuun. Toivottavasti kaikki tarjokkaat löytävät oman asiakaskunnan.
Vähäpukeiset tanssitytöt kiinnostavat varmasti jotain kohderyhmää. Tanssijatar-ryhmää markkinoidaan tyttöjen kuvilla ja suositellaan esiintyjiksi mm. autotaloille. Kun näitä tanssityttöjä tarjottiin Hangon Casinolle, mietin haluaisinko omat tyttäreni houkuttelemaan pikkuhepeneissä asiakkaita ravintolaan ”viihtymään”. En ollut valmis vahvistamaan naisten roolia miesten viihdyttäjänä.
Joskus toki illan viettoon lähtevien omien tytärtenkin asut saavat isän kyselemään: " Mihin jäi alaosa?". Pikkuruiset bileasut näyttävät keski-ikäiseen silmään enemmän paidalta kuin mekolta. Nuorten juhlinta on kuitenkin tasa-arvoista, eikä ketään ole maksettu vähäpukeiseksi.
Mihin me sitten päädyimme esiintyjävalinnassa. Pietarilaiseen bilebändiin, OPA!:an, joka kiertää klubeja ympäri Eurooppaa.
OPA!:n musiikki on sekoitus showta ja ennenkokematonta lavakarnevaalia. OPA!n keikkakalenteri on mielenkiintoinen: toukokuun lopulla Pietarissa, ensi viikonloppuna Hangossa ja sitä seuraavana Varsovassa. Olisi hauska olla kärpäsenä katossa bändin keikkatorvessa ja nähdä, onko yleisö erilaista Pietarilaisella klubilla tai Hangon Casinolla.
Ainakin OPA!:n keikalle kaikki ovat yhtä tervetulleita ikään tai sukupuoleen katsomatta.
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Kyynisyys iskee
”Ystävät”, jotka ovat viettäneet koko kesän Hangossa käymättä kertaakaan Casinolla, tulevat maireasti kysymään: ” No, miten teidän kesä on sujunut?”. Olen epätoivon vimmalla yrittänyt keksiä nasevaa vastausta, millä saisin viestini hienotunteisen viiltävästi perille. ”Tämä kesä on yllättänyt älykkäillä vierailla, miten onkin mahdollista, että kaikki epämiellyttävät ihmiset ovat osanneet karttaa ravintolaamme” tai ”Bisnes on pyörinyt aivan käsittämättömän hyvin, ilmeisesti vain tosi menestyvät asiakkaat suosivat meitä, koska kaikki luuserit ovat onneksi pysyneet poissa koko kesän”. Nämä vastaukset ovat vielä käyttämättä.
Kyynisyyteni nousee pintaan joutuessani kommunikoimaan tyhjänpuhujien kanssa. Mistä löytyykin aina uusia ja uusia egomaanikoita, jotka ilmeisesti itse uskovat tarinoihinsa. Tapahtumanjärjestäjien tarinat, jotka helposti täyttävät koko Casinon 700-paikkaisen salin. Viikko ennen tapahtumaa määrä helposti puolittuu, muutamaa päivää ennen – kun keittiö on ehtinyt tehdä tilaukset, henkilökunta ja esiintyjät on varattu – tulee yleensä ensimmäiset epäröinnin sävyt, että ehkä ei sittenkään ihan kaikki kuitenkaan pääsekään paikalle… Tapahtuman alkaessa, osaamme olla tyytyväisiä, jos kymmenesosa alkuperäisestä määrästä toteutuu. Tilaukset teemme tämän kymmenesosasäännön mukaan, emme alkuperäisten haaveiden mukaan.
Oma aivan ihmeellinen ihmistyyppi on ”Maksa mulle 500e provisiota ja tuon teille ainakin 10 asiakasta”. Pyyntö: ”Voisinko nähdä varauskirjan,,jotta voin mainita, ketkä kaikki ovat minun tuomia asiakkaita”, ei valitettavasti ole vitsi. Kun vastaan, että ehkä on helpompi tapa, että kerrot, ketkä olet kutsunut ja tarkistan, ovatko he tulossa. Saan vastaukseksi kolme arvattua nimeä, joista yksi osuu oikeaan, mutta todistettavasti ei hänkään ole tämän asiakashaukan tuoma. ”Sanakin totta ja kauppa on pilalla” –logiikka toimii näillä vipeltäjillä.
Valopilkkuina ovat ihanat ihmiset, jotka jaksavat kannustaa ja tulla uudestaan ja uudestaan. Markkinoida meitä kavereille, naapureille ja ohikulkijoille. Fantastiset ihmiset, jotka keräävät ihan oikeita kavereitaan paikalle ja innostavat ja kannustavat jaksamaan.
Kausi päättyy viikonloppuna. Olemme paljon viisaampia ja oppineet monta asiaa kantapään kautta. Valitettavasti alkukevään into on myös matkan varrella karsiutunut. Kommentit, miksei teillä ole mitään nimiesiintyjiä – Leif Segerstam, Chisu, Irina, Neljänsuora, Mamba tai Pentti Lasanen eivät sano kommentoijalle niminä mitään. Olemme yrittäneet tarjota herkkuja eri kohderyhmille, mutta hellekesä vei veronsa ja ihmiset eivät jaksa lähteä liikkeelle. Tuleehan maailman ensi-iltoja Hankoon varmaan ensi kesänäkin.
Haastavimpia kommentteja ovat: ”Tosi kiva, että teillä on niin paljon erilaista ja kivaa ohjelmaa; huippujoogaa, kuubalaisen opettajan zumbaa ja ammattilaistanssinopetusta. En, vaan ehtinyt tänä kesänä, mutta ehkä ensi kesänä pääsen mukaan”.
Montakohan kesää palveluja on tarjolla, jos niitä aina tullaan käyttämään ” ehkä ensi kesänä”?
Kyynisyyteni nousee pintaan joutuessani kommunikoimaan tyhjänpuhujien kanssa. Mistä löytyykin aina uusia ja uusia egomaanikoita, jotka ilmeisesti itse uskovat tarinoihinsa. Tapahtumanjärjestäjien tarinat, jotka helposti täyttävät koko Casinon 700-paikkaisen salin. Viikko ennen tapahtumaa määrä helposti puolittuu, muutamaa päivää ennen – kun keittiö on ehtinyt tehdä tilaukset, henkilökunta ja esiintyjät on varattu – tulee yleensä ensimmäiset epäröinnin sävyt, että ehkä ei sittenkään ihan kaikki kuitenkaan pääsekään paikalle… Tapahtuman alkaessa, osaamme olla tyytyväisiä, jos kymmenesosa alkuperäisestä määrästä toteutuu. Tilaukset teemme tämän kymmenesosasäännön mukaan, emme alkuperäisten haaveiden mukaan.
Oma aivan ihmeellinen ihmistyyppi on ”Maksa mulle 500e provisiota ja tuon teille ainakin 10 asiakasta”. Pyyntö: ”Voisinko nähdä varauskirjan,,jotta voin mainita, ketkä kaikki ovat minun tuomia asiakkaita”, ei valitettavasti ole vitsi. Kun vastaan, että ehkä on helpompi tapa, että kerrot, ketkä olet kutsunut ja tarkistan, ovatko he tulossa. Saan vastaukseksi kolme arvattua nimeä, joista yksi osuu oikeaan, mutta todistettavasti ei hänkään ole tämän asiakashaukan tuoma. ”Sanakin totta ja kauppa on pilalla” –logiikka toimii näillä vipeltäjillä.
Valopilkkuina ovat ihanat ihmiset, jotka jaksavat kannustaa ja tulla uudestaan ja uudestaan. Markkinoida meitä kavereille, naapureille ja ohikulkijoille. Fantastiset ihmiset, jotka keräävät ihan oikeita kavereitaan paikalle ja innostavat ja kannustavat jaksamaan.
Kausi päättyy viikonloppuna. Olemme paljon viisaampia ja oppineet monta asiaa kantapään kautta. Valitettavasti alkukevään into on myös matkan varrella karsiutunut. Kommentit, miksei teillä ole mitään nimiesiintyjiä – Leif Segerstam, Chisu, Irina, Neljänsuora, Mamba tai Pentti Lasanen eivät sano kommentoijalle niminä mitään. Olemme yrittäneet tarjota herkkuja eri kohderyhmille, mutta hellekesä vei veronsa ja ihmiset eivät jaksa lähteä liikkeelle. Tuleehan maailman ensi-iltoja Hankoon varmaan ensi kesänäkin.
Haastavimpia kommentteja ovat: ”Tosi kiva, että teillä on niin paljon erilaista ja kivaa ohjelmaa; huippujoogaa, kuubalaisen opettajan zumbaa ja ammattilaistanssinopetusta. En, vaan ehtinyt tänä kesänä, mutta ehkä ensi kesänä pääsen mukaan”.
Montakohan kesää palveluja on tarjolla, jos niitä aina tullaan käyttämään ” ehkä ensi kesänä”?
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Haastavaa markkinointia kesä-Hangossa
Päiväni alkoi viikon esiintyjien mainoksin liimaamisella ympäri kaupunkia.
Naapurikahvilan omistaja hieman nyrpisteli meidän mainoksillemme. Kilpailemme samoista ruokailijoista. Sanoin, että voimme laittaa heidän tontilleen vain esiintyjämainoksia, ettei synny eturistiriitoja. Hetken harkittuaan hän totesi, että emmeköhän kuitenkin mahdu samoille markkinoille.
Ajan illalla tenniskentän ohi ja haukankatseeni etsii turhaan Casinon mainostelinettä. Pysäytän autoni ja huomaan telineen maahan kaadettuna. Mielessäni käy, että ehkä emme kuitenkaan ole toivottu mainostaja kilpailijan portilla.
Hanko on haastava kohde markkinoijalle. Kahta kieltä täytyy kunnioittaa joka paikassa ja alle 10.000 asukkaan kaupungissa luetaan kolmea paikallislehteä. Aina, kun kysyy, mihin lehteen kannattaisi uhrata vähäiset mainosroposet, saa eri vastauksen. Kesäaikana kaupungin valtaavat turistit eivät välttämättä lue lomallaan mitään lehteä.
Ravintoloitsijalle on joka päivä haaste, miten myydä illan tapahtuma juuri tänään. Suositut kadunvarsikyltit värittävät kaupunkikuvaa ja kaikki kilpailevat rivissä ohikulkijoiden huomiosta.
Omiin lahjoihini ei kuulu visuaalinen toteutus. Tiedän päässäni, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja miten, mutta käytännössä esiintyjäkyltit eivät koskaan asetu hyppysistäni suoraan riviin. Henkilökunnasta varmasti löytyisi joku minua pätevämpi, mutta useimmiten hoidan asian samassa ajassa kuin olisin pyytänyt jotakuta toista tekemään tehtävän.
Yleensä kaikilla on oma näkemys, miten ravintolaa ja myös sen markkinointia tulisi hoitaa. Aivan varmasti päivittäinen kokosivun ilmoitus Hesarissa ja iltapäivälehdissä toisi lisää asiakkaita, mutta edes Casinolle ei mahtuisi niin paljon ihmisiä, että mainoskulut saataisiin peitettyä.
Masentavin viesti tuli eräältä yhteistyökumppanilta, miten me emme viitsi mainostaa heidän tapahtumaansa toisin kuin he tekivät. Huokaus. Heidän tapahtumansa jäi meidän maksettavaksi ja me yritämme tehdä liiketoimintaa – taiteilijoiden ei aina ole helppo ymmärtää bisnesmaailman lainalaisuuksia.
Aina voisi tehdä jotakin lisää. Jos johonkin tapahtumaan ei tule riittävästi ihmisiä, tunnen aina omantunnon pistoksen, olisinko voinut tehdä jotakin lisää. Sormet kohmeessa alkukesästä liimatut kyltit eivät enää riitä.
Viidakkorumpu on yksi tehokkaimmista markkinointivälineistä Hangossa. Siksi täytyy pitää tuote korkeatasoisena, että ihmiset puhuisivat Casinosta hyvää. Kesäravintolalle haastetta kerrakseen. Joka päivä henkilökunnalle muistutetaan korkealaatuisesta ruoasta ja erinomaisesta palvelusta, jolla rakennetaan huipputuote nimeltä Hangon Casino. Keittiön 70 asteen helteessä ja tarjoilijoiden 16-tuntisiksi venyvien työpäivien jälkeen motivoinnissa riittää haastekerrointa.
Naapurikahvilan omistaja hieman nyrpisteli meidän mainoksillemme. Kilpailemme samoista ruokailijoista. Sanoin, että voimme laittaa heidän tontilleen vain esiintyjämainoksia, ettei synny eturistiriitoja. Hetken harkittuaan hän totesi, että emmeköhän kuitenkin mahdu samoille markkinoille.
Ajan illalla tenniskentän ohi ja haukankatseeni etsii turhaan Casinon mainostelinettä. Pysäytän autoni ja huomaan telineen maahan kaadettuna. Mielessäni käy, että ehkä emme kuitenkaan ole toivottu mainostaja kilpailijan portilla.
Hanko on haastava kohde markkinoijalle. Kahta kieltä täytyy kunnioittaa joka paikassa ja alle 10.000 asukkaan kaupungissa luetaan kolmea paikallislehteä. Aina, kun kysyy, mihin lehteen kannattaisi uhrata vähäiset mainosroposet, saa eri vastauksen. Kesäaikana kaupungin valtaavat turistit eivät välttämättä lue lomallaan mitään lehteä.
Ravintoloitsijalle on joka päivä haaste, miten myydä illan tapahtuma juuri tänään. Suositut kadunvarsikyltit värittävät kaupunkikuvaa ja kaikki kilpailevat rivissä ohikulkijoiden huomiosta.
Omiin lahjoihini ei kuulu visuaalinen toteutus. Tiedän päässäni, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja miten, mutta käytännössä esiintyjäkyltit eivät koskaan asetu hyppysistäni suoraan riviin. Henkilökunnasta varmasti löytyisi joku minua pätevämpi, mutta useimmiten hoidan asian samassa ajassa kuin olisin pyytänyt jotakuta toista tekemään tehtävän.
Yleensä kaikilla on oma näkemys, miten ravintolaa ja myös sen markkinointia tulisi hoitaa. Aivan varmasti päivittäinen kokosivun ilmoitus Hesarissa ja iltapäivälehdissä toisi lisää asiakkaita, mutta edes Casinolle ei mahtuisi niin paljon ihmisiä, että mainoskulut saataisiin peitettyä.
Masentavin viesti tuli eräältä yhteistyökumppanilta, miten me emme viitsi mainostaa heidän tapahtumaansa toisin kuin he tekivät. Huokaus. Heidän tapahtumansa jäi meidän maksettavaksi ja me yritämme tehdä liiketoimintaa – taiteilijoiden ei aina ole helppo ymmärtää bisnesmaailman lainalaisuuksia.
Aina voisi tehdä jotakin lisää. Jos johonkin tapahtumaan ei tule riittävästi ihmisiä, tunnen aina omantunnon pistoksen, olisinko voinut tehdä jotakin lisää. Sormet kohmeessa alkukesästä liimatut kyltit eivät enää riitä.
Viidakkorumpu on yksi tehokkaimmista markkinointivälineistä Hangossa. Siksi täytyy pitää tuote korkeatasoisena, että ihmiset puhuisivat Casinosta hyvää. Kesäravintolalle haastetta kerrakseen. Joka päivä henkilökunnalle muistutetaan korkealaatuisesta ruoasta ja erinomaisesta palvelusta, jolla rakennetaan huipputuote nimeltä Hangon Casino. Keittiön 70 asteen helteessä ja tarjoilijoiden 16-tuntisiksi venyvien työpäivien jälkeen motivoinnissa riittää haastekerrointa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
