Pop-upia vai reilua ravintolabisnestä?

Eilen oli taas suosiota kerännyt pop-up ravintolapäivä. Kerrankin päästään ulos syömään edullisesti. Nelihenkinen perhe kävelee naapurin pop-upista kotiin ja ihmettelee, miten ihmeessä yhden ravintolannoksen hinnalla saatiin koko perheen vatsat täytettyä hyvällä luomuruoalla. Ravintoloilla täytyy olla käsittämättömät katteet, kun eivät pääse lähellekään pop-up – hintoja.

Media on ylistänyt luovia kansalaisia ja onpa päivää toivottu jopa joka sunnuntaiksi. Myönnän, että olisi mukavaa käydä sunnuntaisin myös kampaajalla shampoon hinnalla, hammaslääkärissä paikka-aineen hinnalla tai korjauttaa katto naulojen hinnalla. Mieluiten tietysti joka sunnuntai.

Ravintoloitsijan ura on monille salainen haave, jota olisi mukava päästä kokeilemaan. Oikeassa elämässä uran testaaminen on kallista ja vaatii valtavan lupaviidakon. Ensimmäinen pop-up päivä oli mielestäni hauskan anarkistista. Kerrankin ihmiset saavat toimia ilman viranomaisvalvontaa - testata salaista haavettaan. Jatkuvana ilmiönä pop-up ei enää olekaan reilua oikeita yrittäjiä kohtaan.

Sanomalehtikuvissa on ylistetty kekseliäitä kansalaisia. Kotiravintolakuvissa on näytetty viittä kokkia ahkeroimassa muutamaa ateriaa, jotka myydään viidellä eurolla tyytyväisille asiakkaille.

Mikseivät pop-upit olekaan reilua peliä? Oletetaan, että viiden kokin kotiravintolassa kävi 50 asiakasta. Rahaa tuli 250 euroa ja aineet maksoivat 250 euroa.Oikeassa ravintolassa, jos viisi henkilöä tekisivät kahdeksan tuntia töitä ja he saisivat palkkaa 15e/h, sivukuluineen yli 20 euroa - joka sunnuntaisin lain mukaan kerrotaan kahdella. Pelkät palkkakulut lähentelisivät kahta tuhatta euroa. Lisäksi kiinteistön, kaluston, koneiden, vuokrien, veden, sähkön, jätteiden, markkinoinnin, lupien yms. tuomat lisäkustannukset pitäisi jyvittää annokseen. Pyöristetään todelliset kulut alakanttiin 2000 euroon. Oletetaan raaka-aineiden hinnaksi sama 250 euroa kuin kotiravintolassakin. Yhden ruoka-annoksen hinnaksi muodostukin 45 euroa – eikä hinnassa ole vielä yrittäjän riskiä: entä, jos asiakkaita ei tulekaan; eikä tietenkään katetta, hiljaisten päivin tappioita tai yrittäjän omaa palkkaa.

Oikeat ravintoloitsijat huolehtivat luvista ja työntekijöiden palkoista ja veroista. Nämä tunnolliset yrittäjät jäävät pop-up päivinä ilman pop-up asiakkaita.
Totta kai viisi euroa olisi mukavampi maksaa samasta ruoasta kun 45-60 euroa, mutta viidestä eurosta ei maksella veroja, eikä työllistetä. Viaton pop-up ravintola, onkin todellisuudessa valitettavasti kilpailua vääristävää veronkiertoa.

Ravintolatoiminta tuo valtiolle verotuloja vuodessa noin 1.2 miljardia euroa. Yksi sunnuntai ei vielä tee lovea pottiin, mutta joka sunnuntainen popsahtelu näkyisi jo verokertymässäkin.