”Ystävät”, jotka ovat viettäneet koko kesän Hangossa käymättä kertaakaan Casinolla, tulevat maireasti kysymään: ” No, miten teidän kesä on sujunut?”. Olen epätoivon vimmalla yrittänyt keksiä nasevaa vastausta, millä saisin viestini hienotunteisen viiltävästi perille. ”Tämä kesä on yllättänyt älykkäillä vierailla, miten onkin mahdollista, että kaikki epämiellyttävät ihmiset ovat osanneet karttaa ravintolaamme” tai ”Bisnes on pyörinyt aivan käsittämättömän hyvin, ilmeisesti vain tosi menestyvät asiakkaat suosivat meitä, koska kaikki luuserit ovat onneksi pysyneet poissa koko kesän”. Nämä vastaukset ovat vielä käyttämättä.
Kyynisyyteni nousee pintaan joutuessani kommunikoimaan tyhjänpuhujien kanssa. Mistä löytyykin aina uusia ja uusia egomaanikoita, jotka ilmeisesti itse uskovat tarinoihinsa. Tapahtumanjärjestäjien tarinat, jotka helposti täyttävät koko Casinon 700-paikkaisen salin. Viikko ennen tapahtumaa määrä helposti puolittuu, muutamaa päivää ennen – kun keittiö on ehtinyt tehdä tilaukset, henkilökunta ja esiintyjät on varattu – tulee yleensä ensimmäiset epäröinnin sävyt, että ehkä ei sittenkään ihan kaikki kuitenkaan pääsekään paikalle… Tapahtuman alkaessa, osaamme olla tyytyväisiä, jos kymmenesosa alkuperäisestä määrästä toteutuu. Tilaukset teemme tämän kymmenesosasäännön mukaan, emme alkuperäisten haaveiden mukaan.
Oma aivan ihmeellinen ihmistyyppi on ”Maksa mulle 500e provisiota ja tuon teille ainakin 10 asiakasta”. Pyyntö: ”Voisinko nähdä varauskirjan,,jotta voin mainita, ketkä kaikki ovat minun tuomia asiakkaita”, ei valitettavasti ole vitsi. Kun vastaan, että ehkä on helpompi tapa, että kerrot, ketkä olet kutsunut ja tarkistan, ovatko he tulossa. Saan vastaukseksi kolme arvattua nimeä, joista yksi osuu oikeaan, mutta todistettavasti ei hänkään ole tämän asiakashaukan tuoma. ”Sanakin totta ja kauppa on pilalla” –logiikka toimii näillä vipeltäjillä.
Valopilkkuina ovat ihanat ihmiset, jotka jaksavat kannustaa ja tulla uudestaan ja uudestaan. Markkinoida meitä kavereille, naapureille ja ohikulkijoille. Fantastiset ihmiset, jotka keräävät ihan oikeita kavereitaan paikalle ja innostavat ja kannustavat jaksamaan.
Kausi päättyy viikonloppuna. Olemme paljon viisaampia ja oppineet monta asiaa kantapään kautta. Valitettavasti alkukevään into on myös matkan varrella karsiutunut. Kommentit, miksei teillä ole mitään nimiesiintyjiä – Leif Segerstam, Chisu, Irina, Neljänsuora, Mamba tai Pentti Lasanen eivät sano kommentoijalle niminä mitään. Olemme yrittäneet tarjota herkkuja eri kohderyhmille, mutta hellekesä vei veronsa ja ihmiset eivät jaksa lähteä liikkeelle. Tuleehan maailman ensi-iltoja Hankoon varmaan ensi kesänäkin.
Haastavimpia kommentteja ovat: ”Tosi kiva, että teillä on niin paljon erilaista ja kivaa ohjelmaa; huippujoogaa, kuubalaisen opettajan zumbaa ja ammattilaistanssinopetusta. En, vaan ehtinyt tänä kesänä, mutta ehkä ensi kesänä pääsen mukaan”.
Montakohan kesää palveluja on tarjolla, jos niitä aina tullaan käyttämään ” ehkä ensi kesänä”?
keskiviikko 25. elokuuta 2010
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Haastavaa markkinointia kesä-Hangossa
Päiväni alkoi viikon esiintyjien mainoksin liimaamisella ympäri kaupunkia.
Naapurikahvilan omistaja hieman nyrpisteli meidän mainoksillemme. Kilpailemme samoista ruokailijoista. Sanoin, että voimme laittaa heidän tontilleen vain esiintyjämainoksia, ettei synny eturistiriitoja. Hetken harkittuaan hän totesi, että emmeköhän kuitenkin mahdu samoille markkinoille.
Ajan illalla tenniskentän ohi ja haukankatseeni etsii turhaan Casinon mainostelinettä. Pysäytän autoni ja huomaan telineen maahan kaadettuna. Mielessäni käy, että ehkä emme kuitenkaan ole toivottu mainostaja kilpailijan portilla.
Hanko on haastava kohde markkinoijalle. Kahta kieltä täytyy kunnioittaa joka paikassa ja alle 10.000 asukkaan kaupungissa luetaan kolmea paikallislehteä. Aina, kun kysyy, mihin lehteen kannattaisi uhrata vähäiset mainosroposet, saa eri vastauksen. Kesäaikana kaupungin valtaavat turistit eivät välttämättä lue lomallaan mitään lehteä.
Ravintoloitsijalle on joka päivä haaste, miten myydä illan tapahtuma juuri tänään. Suositut kadunvarsikyltit värittävät kaupunkikuvaa ja kaikki kilpailevat rivissä ohikulkijoiden huomiosta.
Omiin lahjoihini ei kuulu visuaalinen toteutus. Tiedän päässäni, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja miten, mutta käytännössä esiintyjäkyltit eivät koskaan asetu hyppysistäni suoraan riviin. Henkilökunnasta varmasti löytyisi joku minua pätevämpi, mutta useimmiten hoidan asian samassa ajassa kuin olisin pyytänyt jotakuta toista tekemään tehtävän.
Yleensä kaikilla on oma näkemys, miten ravintolaa ja myös sen markkinointia tulisi hoitaa. Aivan varmasti päivittäinen kokosivun ilmoitus Hesarissa ja iltapäivälehdissä toisi lisää asiakkaita, mutta edes Casinolle ei mahtuisi niin paljon ihmisiä, että mainoskulut saataisiin peitettyä.
Masentavin viesti tuli eräältä yhteistyökumppanilta, miten me emme viitsi mainostaa heidän tapahtumaansa toisin kuin he tekivät. Huokaus. Heidän tapahtumansa jäi meidän maksettavaksi ja me yritämme tehdä liiketoimintaa – taiteilijoiden ei aina ole helppo ymmärtää bisnesmaailman lainalaisuuksia.
Aina voisi tehdä jotakin lisää. Jos johonkin tapahtumaan ei tule riittävästi ihmisiä, tunnen aina omantunnon pistoksen, olisinko voinut tehdä jotakin lisää. Sormet kohmeessa alkukesästä liimatut kyltit eivät enää riitä.
Viidakkorumpu on yksi tehokkaimmista markkinointivälineistä Hangossa. Siksi täytyy pitää tuote korkeatasoisena, että ihmiset puhuisivat Casinosta hyvää. Kesäravintolalle haastetta kerrakseen. Joka päivä henkilökunnalle muistutetaan korkealaatuisesta ruoasta ja erinomaisesta palvelusta, jolla rakennetaan huipputuote nimeltä Hangon Casino. Keittiön 70 asteen helteessä ja tarjoilijoiden 16-tuntisiksi venyvien työpäivien jälkeen motivoinnissa riittää haastekerrointa.
Naapurikahvilan omistaja hieman nyrpisteli meidän mainoksillemme. Kilpailemme samoista ruokailijoista. Sanoin, että voimme laittaa heidän tontilleen vain esiintyjämainoksia, ettei synny eturistiriitoja. Hetken harkittuaan hän totesi, että emmeköhän kuitenkin mahdu samoille markkinoille.
Ajan illalla tenniskentän ohi ja haukankatseeni etsii turhaan Casinon mainostelinettä. Pysäytän autoni ja huomaan telineen maahan kaadettuna. Mielessäni käy, että ehkä emme kuitenkaan ole toivottu mainostaja kilpailijan portilla.
Hanko on haastava kohde markkinoijalle. Kahta kieltä täytyy kunnioittaa joka paikassa ja alle 10.000 asukkaan kaupungissa luetaan kolmea paikallislehteä. Aina, kun kysyy, mihin lehteen kannattaisi uhrata vähäiset mainosroposet, saa eri vastauksen. Kesäaikana kaupungin valtaavat turistit eivät välttämättä lue lomallaan mitään lehteä.
Ravintoloitsijalle on joka päivä haaste, miten myydä illan tapahtuma juuri tänään. Suositut kadunvarsikyltit värittävät kaupunkikuvaa ja kaikki kilpailevat rivissä ohikulkijoiden huomiosta.
Omiin lahjoihini ei kuulu visuaalinen toteutus. Tiedän päässäni, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja miten, mutta käytännössä esiintyjäkyltit eivät koskaan asetu hyppysistäni suoraan riviin. Henkilökunnasta varmasti löytyisi joku minua pätevämpi, mutta useimmiten hoidan asian samassa ajassa kuin olisin pyytänyt jotakuta toista tekemään tehtävän.
Yleensä kaikilla on oma näkemys, miten ravintolaa ja myös sen markkinointia tulisi hoitaa. Aivan varmasti päivittäinen kokosivun ilmoitus Hesarissa ja iltapäivälehdissä toisi lisää asiakkaita, mutta edes Casinolle ei mahtuisi niin paljon ihmisiä, että mainoskulut saataisiin peitettyä.
Masentavin viesti tuli eräältä yhteistyökumppanilta, miten me emme viitsi mainostaa heidän tapahtumaansa toisin kuin he tekivät. Huokaus. Heidän tapahtumansa jäi meidän maksettavaksi ja me yritämme tehdä liiketoimintaa – taiteilijoiden ei aina ole helppo ymmärtää bisnesmaailman lainalaisuuksia.
Aina voisi tehdä jotakin lisää. Jos johonkin tapahtumaan ei tule riittävästi ihmisiä, tunnen aina omantunnon pistoksen, olisinko voinut tehdä jotakin lisää. Sormet kohmeessa alkukesästä liimatut kyltit eivät enää riitä.
Viidakkorumpu on yksi tehokkaimmista markkinointivälineistä Hangossa. Siksi täytyy pitää tuote korkeatasoisena, että ihmiset puhuisivat Casinosta hyvää. Kesäravintolalle haastetta kerrakseen. Joka päivä henkilökunnalle muistutetaan korkealaatuisesta ruoasta ja erinomaisesta palvelusta, jolla rakennetaan huipputuote nimeltä Hangon Casino. Keittiön 70 asteen helteessä ja tarjoilijoiden 16-tuntisiksi venyvien työpäivien jälkeen motivoinnissa riittää haastekerrointa.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Yllätyksiä
Olin laskelmoinut, että kesäkuun alku on hiljaiseloa Hangossa ja uskallan olla lasten kesäloman alkajaisiksi viikon Ranskassa melkein lomalla.
Lensimme lasten kanssa sunnuntai-iltana Ranskan kesäkotiimme. Maanantaina oli ihana herätä ennen lapsia ja hoitaa pakolliset työviestinnät. Päivän aikana puheluja, meilejä ja tekstiviestejä kertyi lähes sata, mutta silti päivä tuntui leppoisalta. Poissa silmistä, poissa mielestä toimii työnkin suhteen. Vietimme rentouttavan päivän ja hauskan illallisen. Osasin sulkea kännykkäni oikeina hetkinä.
Seuraavana aamuna istahdin sohvalle ja nautin olosta, kun yksikään rästityö ei odota juuri nyt. Ihana rentous. Noin minuutin kuluttua soi puhelin. Casinon pakastin oli hajonnut yöllä. Alkoi vimmattu soittokierros ympäri Hankoa. Harvoin ovat minuutit niin pitkiä kuin silloin, kun odottaa kaupungin keskuksen vastaavan – turhaan! Neuvokas keittiöpoppoomme sai pakasteet pelastettua ja pakastinkin saatiin korjattua.
Illalla ravintolapäällikkömme sairastui ja lievä paniikki levisi saman tien, miten hommat hoituvat, kun pomo on poissa. Hienosti kaikki venyivät ja viikko eteni mallikkaasti. Välillä tunsin huonoa omaatuntoa nauttiessani Rivieran auringon paahteesta, kun samaan aikaan Hangossa tuuli vinkuu Casinon seinistä läpi. Kylmimpinä päivinä ravintolasalin sisälämpötila ei nouse edes viiteentoista asteeseen. Toppahousut työasuna eivät ole vitsi.
Kesäsää jaksaa aina yllättää. Lauantain Kuninkaallisia häitäkin katseltiin vielä viltteihin kääriytyneinä. Ulko-ovea on pakko pitää auki, jotta ihmiset huomaavat ravintolan olevan auki, mutta samalla tuntuu kuin oveta hiipisi jääpuikkoja sisään. Välillä tuntuu kuin hengitys huuruaisi - kesäkuun puolessa välissä. Onneksi häät olivat niin herttaiset, että kylmyys unohtui.
Ravintolassa kohtaa mielenkiintoisia taiteilijoita. Viime perjantain kotimainen latinobändi Kuukumina yllättää osaamisellaan. Kuubassa käyneenä on pakko hieraista silmiä ja korvia, lähteekö musiikki tosiaan näistä blondeista. Tunnelma on aidon kuubalainen. Onneksi bändi tulee taas uudelleen heinäkuussa.
Myös yllättäviä yrittäjiä kohtaa tässä työssä. Perjantaina Casinolla pidettiin pienimuotoiset missikisat. Organisaattorin 10 lisähenkilöä häärämässä ravintolan tiloissa toi mukanaan omat haasteensa ja yllätyksensä. Ulkopuolisten on joskus mahdoton ymmärtää esimerkiksi, että omien alkoholijuomien ravintolan tiloissa on kielletty. Kärsivällisyys on koetuksella, kun samalle humalaiselle sanoo asiasta kolmannen kerran ja aina saa vastauksen: ”Sorry, me unohdettiin”. Aina yhtä suuri yllätys.
Hangon kesän sanotaan alkavan Juhannuksesta. Nyt jännitetään Juhannuskelejä ja odotellaan kaupungin täyttymistä. Mitähän kaikkia yllätyksiä kesä tuo tullessaan.
Lensimme lasten kanssa sunnuntai-iltana Ranskan kesäkotiimme. Maanantaina oli ihana herätä ennen lapsia ja hoitaa pakolliset työviestinnät. Päivän aikana puheluja, meilejä ja tekstiviestejä kertyi lähes sata, mutta silti päivä tuntui leppoisalta. Poissa silmistä, poissa mielestä toimii työnkin suhteen. Vietimme rentouttavan päivän ja hauskan illallisen. Osasin sulkea kännykkäni oikeina hetkinä.
Seuraavana aamuna istahdin sohvalle ja nautin olosta, kun yksikään rästityö ei odota juuri nyt. Ihana rentous. Noin minuutin kuluttua soi puhelin. Casinon pakastin oli hajonnut yöllä. Alkoi vimmattu soittokierros ympäri Hankoa. Harvoin ovat minuutit niin pitkiä kuin silloin, kun odottaa kaupungin keskuksen vastaavan – turhaan! Neuvokas keittiöpoppoomme sai pakasteet pelastettua ja pakastinkin saatiin korjattua.
Illalla ravintolapäällikkömme sairastui ja lievä paniikki levisi saman tien, miten hommat hoituvat, kun pomo on poissa. Hienosti kaikki venyivät ja viikko eteni mallikkaasti. Välillä tunsin huonoa omaatuntoa nauttiessani Rivieran auringon paahteesta, kun samaan aikaan Hangossa tuuli vinkuu Casinon seinistä läpi. Kylmimpinä päivinä ravintolasalin sisälämpötila ei nouse edes viiteentoista asteeseen. Toppahousut työasuna eivät ole vitsi.
Kesäsää jaksaa aina yllättää. Lauantain Kuninkaallisia häitäkin katseltiin vielä viltteihin kääriytyneinä. Ulko-ovea on pakko pitää auki, jotta ihmiset huomaavat ravintolan olevan auki, mutta samalla tuntuu kuin oveta hiipisi jääpuikkoja sisään. Välillä tuntuu kuin hengitys huuruaisi - kesäkuun puolessa välissä. Onneksi häät olivat niin herttaiset, että kylmyys unohtui.
Ravintolassa kohtaa mielenkiintoisia taiteilijoita. Viime perjantain kotimainen latinobändi Kuukumina yllättää osaamisellaan. Kuubassa käyneenä on pakko hieraista silmiä ja korvia, lähteekö musiikki tosiaan näistä blondeista. Tunnelma on aidon kuubalainen. Onneksi bändi tulee taas uudelleen heinäkuussa.
Myös yllättäviä yrittäjiä kohtaa tässä työssä. Perjantaina Casinolla pidettiin pienimuotoiset missikisat. Organisaattorin 10 lisähenkilöä häärämässä ravintolan tiloissa toi mukanaan omat haasteensa ja yllätyksensä. Ulkopuolisten on joskus mahdoton ymmärtää esimerkiksi, että omien alkoholijuomien ravintolan tiloissa on kielletty. Kärsivällisyys on koetuksella, kun samalle humalaiselle sanoo asiasta kolmannen kerran ja aina saa vastauksen: ”Sorry, me unohdettiin”. Aina yhtä suuri yllätys.
Hangon kesän sanotaan alkavan Juhannuksesta. Nyt jännitetään Juhannuskelejä ja odotellaan kaupungin täyttymistä. Mitähän kaikkia yllätyksiä kesä tuo tullessaan.
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Onnistumisen Helmiä
Istun Casinon terassilla tietokone sylissä. Välillä aurinko häikäisee näyttöruudun pimeäksi ja katse harhautuu sinisenä kimmeltävään mereen. Iloisia ihmisiä ympärillä ja raukea aamupäivän tunnelma. Voisiko työhuone olla kauniimmassa miljöössä.
Viikko sitten avajaisissa oli ainutkertainen tunnelma. Yli 400 juhlapukuihin koristautunutta vierasta olivat tulleet juhlimaan Casinon uutta nousua. Tunnelma oli käsin kosketeltavan kepeä. Kaikilla oli iloinen kesän odotusmieli. Musiikki toimi täydellisesti. Oli hienoa seurata Stadin Säkin ammattimaista työskentelyä. Yleisön haltuunotto on taito, joka ilmeisesti siirtyy geeneissä, sitä ei voi opetella. Illan Big bändi – 19 naista - muutamalla miehellä vahvistettuna - saivat tanssijat hurmokseen. Kun bändi teki sound checkin ennen vieraiden tuloa ja olimme Jukan kanssa kaksin lavan äärellä kuuntelemassa musiikkia, tuntui, että pelkästään tämän hetken vuoksi on kannattanut raataa.
Koko ilta kaikkine yksityiskohtineen: ruoka, palvelu ja esiintyjät olivat juhlavan onnistuneita. Auringon näyttäytyminen kruunasi illan hohdon.
Seuraavan päivän brunssi kokosi taas jonoa Casinon ovelle. Täysin toisen tyyppinen tunnelma ekohenkisellä reggae-brunssilla osoitti Casinon valtavan ulottuvuuden erilaisten tilaisuuksien tapahtumapaikaksi. Päivän edetessä paikalliset taideihmeet astuivat ex-tempore lavalle – flyygelin soittoa, runonlausuntaa, soul-laulua kuin suoraan Amerikkalaiselta klubilta – sanoinkuvaamaton tunnelma. Taas iltapäivän auringonpaisteessa läikähti onnistumisen tunne – juuri näitä elämyksiä varten Casino on aikanaan rakennettu ja juuri me olemme saaneet virvoitettua Casinon henkeä esiin pitkästä horroksestaan. Uskomatonta.
Muutaman päivän pakollisten Helsinki-päivien jälkeen tuntuu mieltä rauhoittavalta palata Hankoon. Casino näyttää kauniilta – auringonpaiste saa ihmeitä aikaan. On kannustavaa kuulla, kuinka tekemäämme työtä kiitellään ja kehutaan. Meille vakuutellaan, että olemme oikealla suunnalla. Ihmiset ovat ihanan positiivisia.
Tänään juhlistimme eri maiden suurlähettiläiden valokuvanäyttelyn avajaisia Casinolla. Suurlähettiläät ja kutsuvieraat loihtivat taas juhlallisen Casino-tunnelman. Tunsin olevani onnekas saadessani emännöidä juhlaa.
Olemme ylpeitä, että olemme päässeet askeleen lähemmäs tavoitettamme palauttaa Casinon mennyt loisto. Paljon on vielä tehtävää, mutta juuri tänään tuntuu hyvältä. Palkinnot ovat toistaiseksi onnentoivotuksia ja kiitoksia. Toivottavasti kesän mittaan oikea suunta näkyy myös kassanauhoissamme.
Viikko sitten avajaisissa oli ainutkertainen tunnelma. Yli 400 juhlapukuihin koristautunutta vierasta olivat tulleet juhlimaan Casinon uutta nousua. Tunnelma oli käsin kosketeltavan kepeä. Kaikilla oli iloinen kesän odotusmieli. Musiikki toimi täydellisesti. Oli hienoa seurata Stadin Säkin ammattimaista työskentelyä. Yleisön haltuunotto on taito, joka ilmeisesti siirtyy geeneissä, sitä ei voi opetella. Illan Big bändi – 19 naista - muutamalla miehellä vahvistettuna - saivat tanssijat hurmokseen. Kun bändi teki sound checkin ennen vieraiden tuloa ja olimme Jukan kanssa kaksin lavan äärellä kuuntelemassa musiikkia, tuntui, että pelkästään tämän hetken vuoksi on kannattanut raataa.
Koko ilta kaikkine yksityiskohtineen: ruoka, palvelu ja esiintyjät olivat juhlavan onnistuneita. Auringon näyttäytyminen kruunasi illan hohdon.
Seuraavan päivän brunssi kokosi taas jonoa Casinon ovelle. Täysin toisen tyyppinen tunnelma ekohenkisellä reggae-brunssilla osoitti Casinon valtavan ulottuvuuden erilaisten tilaisuuksien tapahtumapaikaksi. Päivän edetessä paikalliset taideihmeet astuivat ex-tempore lavalle – flyygelin soittoa, runonlausuntaa, soul-laulua kuin suoraan Amerikkalaiselta klubilta – sanoinkuvaamaton tunnelma. Taas iltapäivän auringonpaisteessa läikähti onnistumisen tunne – juuri näitä elämyksiä varten Casino on aikanaan rakennettu ja juuri me olemme saaneet virvoitettua Casinon henkeä esiin pitkästä horroksestaan. Uskomatonta.
Muutaman päivän pakollisten Helsinki-päivien jälkeen tuntuu mieltä rauhoittavalta palata Hankoon. Casino näyttää kauniilta – auringonpaiste saa ihmeitä aikaan. On kannustavaa kuulla, kuinka tekemäämme työtä kiitellään ja kehutaan. Meille vakuutellaan, että olemme oikealla suunnalla. Ihmiset ovat ihanan positiivisia.
Tänään juhlistimme eri maiden suurlähettiläiden valokuvanäyttelyn avajaisia Casinolla. Suurlähettiläät ja kutsuvieraat loihtivat taas juhlallisen Casino-tunnelman. Tunsin olevani onnekas saadessani emännöidä juhlaa.
Olemme ylpeitä, että olemme päässeet askeleen lähemmäs tavoitettamme palauttaa Casinon mennyt loisto. Paljon on vielä tehtävää, mutta juuri tänään tuntuu hyvältä. Palkinnot ovat toistaiseksi onnentoivotuksia ja kiitoksia. Toivottavasti kesän mittaan oikea suunta näkyy myös kassanauhoissamme.
torstai 27. toukokuuta 2010
H-hetki lähenee...
Tulevana lauantaina Casinon ovet avautuvat tälle kesälle.
Löysin muistion helmikuulta, johon olin kirjannut:
”Gaalajuhlat, jotka alkavat flyygelin soitolla. Pukukoodina smokki tai tumma puku, kutsuvieraat klo 19-21, sen jälkeen ovet aukeavat kaikille. Kutsut asap. Hanki bussikuljetukset, big band ja dj. Hyvä ruoka ja juoma – tee lista, ketkä kutsutaan!”
Silloin ei ollut hajuakaan, mistä hankimme flyygelin ja kaikki muukin ideointi oli unelmahattaroita. Joku viisas on joskus sanonut, että unelmat ovat vaarallisia, koska niillä on tapana toteutua. 19 hengen naispuolinen big bändi löytyi maaliskuussa, dj ja bussikuljetukset huhtikuussa – flyygeli kannettiin sisään kolme päivää ennen avajaisia.
Avajaisjännitys tirisee ilmassa, mutta mieli on levollinen. Tuntuu, että suurin osa helmikuun tavoitelistassa on kasassa. Suuri kiitos kuuluu osaavalle henkilökunnalle, joka uurastaa pyöreitä päiviä. Edeltävät viikot ovat olleet sekuntipeliä, jotta kaikki toimisi lauantaina moitteettomasti. Uhkaavan lakon jälkimainingit näkyvät vieläkin. Henkilökunta on joutunut purkamaan tavarakuormia öisin. Jännitys on pingottunut, saadaanko kaikki tarvittavat juomat ja ruoat aikataulussa.
Lupaavalta näyttää.
On palkitsevaa kuulla kommentteja, miten ihmiset odottavat juhliamme. Mieltä lämmittävät meilit, missä ihmiset kiittävät, että joku viitsii järjestää isot juhlat. Hyvältä tuntuu myös kuhina, joka juhlien ympärillä surisee. Ensimmäiset etkot järjestettiin jo viikko sitten: Naisten juhlat, joissa kaikki saivat tuoda tulevan pukunsa kommentoitavaksi. Oma pukuni jäi silloin vielä harkintavaiheeseen, mutta ratkaisu löytyi kierrätyspuvusta. Ihmeellinen intuitio johdatti pieneen vintage-liikkeeseen ja ensimmäinen puku istui kuin valettu. Taas yksi huoli vähemmän.
Joskus tuntuu, että ihmiset eivät tule ajatelleeksi juhlien järjestäjän roolia. Olemme viimeiset viikot taiteilleet lupien, sisustuksen, tarjoilun, henkilökunnan, bussien, somistuksen, artistien ja toimittajien kanssa - onneksi nykyiset maalit kuivuvat nopeasti, koska viimeiset korjausvedot tehtäneen juhlapäivänä.
Koko ajan pään sisällä rakennetaan myös aikaa avajaisten jälkeen. Heti avajaisista seuraavana päivänä on iso brunssitilaisuus, joten henkilökunnasta puristetaan mehut irti heti ensimmäisen vuorokauden aikana. Puhelin soi taukoamatta ja tuntuu, että tuhat asiaa vaatii viimehetken säätöjä. Siihen väliin seitsemännet setvimiset ex-puolisoiden osallistumisista, viime hetken pukuarpomisista ja majapaikan metsästyksistä eivät kovasti edesauta loppumetrien loputtoman viimeistelyn listaa.
On kuitenkin kivaa tuntea hype, joka juhlien ympärillä pyörii. Ihmiset varaavat yöpaikkoja ja varautuvat juhlimaan pitkän kaavan mukaan. Kyselyt vierailta ihmisiltä, miten voisi päästä juhlien kutsulistalle, luovat myös tunteen, että ainakin juhlat on noteerattu. Olemme tainneet onnistua myös visiolistan haastavimmassa kohdassa - mukavien vieraiden kutsumisessa.
Löysin muistion helmikuulta, johon olin kirjannut:
”Gaalajuhlat, jotka alkavat flyygelin soitolla. Pukukoodina smokki tai tumma puku, kutsuvieraat klo 19-21, sen jälkeen ovet aukeavat kaikille. Kutsut asap. Hanki bussikuljetukset, big band ja dj. Hyvä ruoka ja juoma – tee lista, ketkä kutsutaan!”
Silloin ei ollut hajuakaan, mistä hankimme flyygelin ja kaikki muukin ideointi oli unelmahattaroita. Joku viisas on joskus sanonut, että unelmat ovat vaarallisia, koska niillä on tapana toteutua. 19 hengen naispuolinen big bändi löytyi maaliskuussa, dj ja bussikuljetukset huhtikuussa – flyygeli kannettiin sisään kolme päivää ennen avajaisia.
Avajaisjännitys tirisee ilmassa, mutta mieli on levollinen. Tuntuu, että suurin osa helmikuun tavoitelistassa on kasassa. Suuri kiitos kuuluu osaavalle henkilökunnalle, joka uurastaa pyöreitä päiviä. Edeltävät viikot ovat olleet sekuntipeliä, jotta kaikki toimisi lauantaina moitteettomasti. Uhkaavan lakon jälkimainingit näkyvät vieläkin. Henkilökunta on joutunut purkamaan tavarakuormia öisin. Jännitys on pingottunut, saadaanko kaikki tarvittavat juomat ja ruoat aikataulussa.
Lupaavalta näyttää.
On palkitsevaa kuulla kommentteja, miten ihmiset odottavat juhliamme. Mieltä lämmittävät meilit, missä ihmiset kiittävät, että joku viitsii järjestää isot juhlat. Hyvältä tuntuu myös kuhina, joka juhlien ympärillä surisee. Ensimmäiset etkot järjestettiin jo viikko sitten: Naisten juhlat, joissa kaikki saivat tuoda tulevan pukunsa kommentoitavaksi. Oma pukuni jäi silloin vielä harkintavaiheeseen, mutta ratkaisu löytyi kierrätyspuvusta. Ihmeellinen intuitio johdatti pieneen vintage-liikkeeseen ja ensimmäinen puku istui kuin valettu. Taas yksi huoli vähemmän.
Joskus tuntuu, että ihmiset eivät tule ajatelleeksi juhlien järjestäjän roolia. Olemme viimeiset viikot taiteilleet lupien, sisustuksen, tarjoilun, henkilökunnan, bussien, somistuksen, artistien ja toimittajien kanssa - onneksi nykyiset maalit kuivuvat nopeasti, koska viimeiset korjausvedot tehtäneen juhlapäivänä.
Koko ajan pään sisällä rakennetaan myös aikaa avajaisten jälkeen. Heti avajaisista seuraavana päivänä on iso brunssitilaisuus, joten henkilökunnasta puristetaan mehut irti heti ensimmäisen vuorokauden aikana. Puhelin soi taukoamatta ja tuntuu, että tuhat asiaa vaatii viimehetken säätöjä. Siihen väliin seitsemännet setvimiset ex-puolisoiden osallistumisista, viime hetken pukuarpomisista ja majapaikan metsästyksistä eivät kovasti edesauta loppumetrien loputtoman viimeistelyn listaa.
On kuitenkin kivaa tuntea hype, joka juhlien ympärillä pyörii. Ihmiset varaavat yöpaikkoja ja varautuvat juhlimaan pitkän kaavan mukaan. Kyselyt vierailta ihmisiltä, miten voisi päästä juhlien kutsulistalle, luovat myös tunteen, että ainakin juhlat on noteerattu. Olemme tainneet onnistua myös visiolistan haastavimmassa kohdassa - mukavien vieraiden kutsumisessa.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Maaginen anniskelulupa
Viime kesänä hyppäsimme Jukka-mieheni kanssa 800-paikkaisen kesäravintolan yrittäjiksi. Yllättävien käänteiden kautta ravintoloitsijan uramme alkoi etätyönä. Me olimme Ranskassa ja ravintola on Hangossa. Etäyrittämiseen kuului esimerkiksi, että Hangon Casinon viralliseksi puhelinnumeroksi oli valittu kännykkänumeroni. Lounaspöydän kuvaileminen puhelimitse vaati luovuutta sanankäytössä. En ollut edes tavannut kokkejamme, saati, että olisin maistanut heidän ruokiaan.
Myös henkilökuntamme oli kovilla. Kesä aloitettiin ilman anniskelulupaa. Siis ravintolassa sai myydä ruokaa, mutta ei alkoholipitoisia juomia. Lupaviranomaisilla on tarkat vaateet, kuka saa myydä alkoholia - ruoan myynti ei ole ihan yhtä vaativa urakka. Jännitimme loppuun asti, että olisimme saanet luvan juhannukseksi, mutta aina uupui joku tärkeä todiste kykeneväisyydestämme viinan myyjiksi. Lähettelimme todistusvoimaa tilinpäätöksen kopioista alueen mittakaavakarttaan. Juhannusta juhlittiin silti Hangossa kahvin ja limun voimin. Ranskan pikkukylämme faxi- ja skannaustoimisto teki sentään kesän tilinsä Suomi-yhteydenpidollamme.
Edellinen yritäjä oli hoitanut velvoitteensa huonosti. Automaattisesti mekin jouduimme mustalle listalle. Tuntui, että tavarantoimittajille sanapari Hangon Casino oli synonyymi kankkulan kaivolle. Jouduimme asettamaan 500-10.000 euron takuumaksuja, että meille ylipäänsä suostuttiin myymään mitään. Totesimme, että moni aloitteleva yrittäjä olisi joutunut lyömään hanskat tiskiin. Jos perheen elanto olisi kiinni kesäravintolan pyörittämisestä, muutaman päivän varoitusajalla useiden tuhansien lainatarpeet kaataisivat koko yrityksen.
Hangon Casinon kiinteistön omistaa Hangon kaupunki. Meiltä vaadittiin erityishuolellisuutta, jotta saimme hyväksyttyä Casinon elintarvikehuoneistoksi - jollaiseksi se oli luokiteltu edelliset 130 vuotta. Olemme saaneet pestä viimeisen kymmenen vuoden laiminlyönnin jäljet. Siivousfirmamme arvioi, että keittiön kattoja ei oltu pesty kymmeneen vuoteen. Myös keittiön pöydän jalkojen, listojen ja pintojen ajanmukaistamisen ilo osui kohdallemme.
Halpaa vanhojen syntien poistaminen ei ole ollut. Toistaiseksi laskuja on tälle kesälle kertynyt reilu 30.000 euroa. Oluttuoppien myynneiksi muutettuna - jos yhdestä tuopista jää euro katetta - pitäisi myydä joka päivä 300 ylimääräistä tuoppia pelkkien keittiölaskujen kattamiseksi. Motivaatiotamme Casinon pyörittämiseen kysellään usein.
Anniskelulupaa varten tarvitaan siis ensin hyväksyntä elintarvikehuoneistoksi, johon kuuluu muun muassa maallikolle mystinen omavalvontasuunnitelma. Tarkka selvitys, miten hygieniataso säilyy tavaran toimitushetkestä asiakkaan lautaselle. Ohjeena on kertoa ketjusta mieluummin liikaa kuin liian vähän. Koko henkilökunnan tulee myös tutustua ja mielellään osata mapillinen näitä hygieniaohjeita. Koskaan ei voi olla riittävän varautunut vaikkapa tuholaisiin ja siksi niiden torjunnasta on hyvä kirjoittaa muutama sivu tekstiä. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten ulkona kärräävät kebab-myyjät saavat toiminnalleen luvat kuntoon.
Eilen koimme työvoiton, koska Uudenmaan lääninhallitus myönsi meille pysyvän anniskeluluvan; viime kaudeksi saimme vain tilapäisen. Miten mahdamme osata aloittaa ensi kauden ilman lippujen ja lappujen täyttämistä. Jännitysnäytelmä jatkuu vielä saaristolaisravintola Fyrenin osalta, joten vielä ei ole aihetta juhlaan.
Myös henkilökuntamme oli kovilla. Kesä aloitettiin ilman anniskelulupaa. Siis ravintolassa sai myydä ruokaa, mutta ei alkoholipitoisia juomia. Lupaviranomaisilla on tarkat vaateet, kuka saa myydä alkoholia - ruoan myynti ei ole ihan yhtä vaativa urakka. Jännitimme loppuun asti, että olisimme saanet luvan juhannukseksi, mutta aina uupui joku tärkeä todiste kykeneväisyydestämme viinan myyjiksi. Lähettelimme todistusvoimaa tilinpäätöksen kopioista alueen mittakaavakarttaan. Juhannusta juhlittiin silti Hangossa kahvin ja limun voimin. Ranskan pikkukylämme faxi- ja skannaustoimisto teki sentään kesän tilinsä Suomi-yhteydenpidollamme.
Edellinen yritäjä oli hoitanut velvoitteensa huonosti. Automaattisesti mekin jouduimme mustalle listalle. Tuntui, että tavarantoimittajille sanapari Hangon Casino oli synonyymi kankkulan kaivolle. Jouduimme asettamaan 500-10.000 euron takuumaksuja, että meille ylipäänsä suostuttiin myymään mitään. Totesimme, että moni aloitteleva yrittäjä olisi joutunut lyömään hanskat tiskiin. Jos perheen elanto olisi kiinni kesäravintolan pyörittämisestä, muutaman päivän varoitusajalla useiden tuhansien lainatarpeet kaataisivat koko yrityksen.
Hangon Casinon kiinteistön omistaa Hangon kaupunki. Meiltä vaadittiin erityishuolellisuutta, jotta saimme hyväksyttyä Casinon elintarvikehuoneistoksi - jollaiseksi se oli luokiteltu edelliset 130 vuotta. Olemme saaneet pestä viimeisen kymmenen vuoden laiminlyönnin jäljet. Siivousfirmamme arvioi, että keittiön kattoja ei oltu pesty kymmeneen vuoteen. Myös keittiön pöydän jalkojen, listojen ja pintojen ajanmukaistamisen ilo osui kohdallemme.
Halpaa vanhojen syntien poistaminen ei ole ollut. Toistaiseksi laskuja on tälle kesälle kertynyt reilu 30.000 euroa. Oluttuoppien myynneiksi muutettuna - jos yhdestä tuopista jää euro katetta - pitäisi myydä joka päivä 300 ylimääräistä tuoppia pelkkien keittiölaskujen kattamiseksi. Motivaatiotamme Casinon pyörittämiseen kysellään usein.
Anniskelulupaa varten tarvitaan siis ensin hyväksyntä elintarvikehuoneistoksi, johon kuuluu muun muassa maallikolle mystinen omavalvontasuunnitelma. Tarkka selvitys, miten hygieniataso säilyy tavaran toimitushetkestä asiakkaan lautaselle. Ohjeena on kertoa ketjusta mieluummin liikaa kuin liian vähän. Koko henkilökunnan tulee myös tutustua ja mielellään osata mapillinen näitä hygieniaohjeita. Koskaan ei voi olla riittävän varautunut vaikkapa tuholaisiin ja siksi niiden torjunnasta on hyvä kirjoittaa muutama sivu tekstiä. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten ulkona kärräävät kebab-myyjät saavat toiminnalleen luvat kuntoon.
Eilen koimme työvoiton, koska Uudenmaan lääninhallitus myönsi meille pysyvän anniskeluluvan; viime kaudeksi saimme vain tilapäisen. Miten mahdamme osata aloittaa ensi kauden ilman lippujen ja lappujen täyttämistä. Jännitysnäytelmä jatkuu vielä saaristolaisravintola Fyrenin osalta, joten vielä ei ole aihetta juhlaan.
maanantai 10. toukokuuta 2010
lauantai 8. toukokuuta 2010
Pähkähullu ostotarjouksemme
Hangon Casinoon liitetään mielikuva juhlavasta glamourtunnelmasta. Aika on tehnyt tepposensa ja arvokas kiinteistö on päässyt rappeutumaan.
Aloitimme viime syksynä keskustelun kaupungin kanssa, että saisimme ostaa Casinon rakennuksen. Toiveenamme on palauttaa Casinoon entisaikojen loisto. Casino on ollut vuosia tuuliajolla. Välttämättömiä hätäkorjauksia on tehty, mutta perusteelliseen kunnostukseen kaupungilla ei ole ollut varaa. Muutaman tuhannen neliön puupömpöösi vaatisi koko ajan huoltoa ja hoivaamista.
Tarjouksemme rappeutuvasta kiinteistöstä oli miljoona euroa - josta merkittävä osa rahastoitaisiin rakennuksen kunnostukseen ja kaupungin kassaan jäisi vähintään 250.000 euroa. Voisi kuvitella, että keskiverto suomalainen 9000 asukkaan kaupunki olisi hyvin kiinnostunut yrittäjistä, jotka tulisivat kunnostamaan kaupungin maamerkin, luomaan työpaikkoja, järjestämään tapahtumia, lisäämään turismia ja elävöittämään koko kaupunkia - ja ennenkaikkea muuttamaan kaupungille tappiollisen kiinteistön tuottavaksi kiinteistöveroa maksavaksi tulopaikaksi entisen kustannuspaikan sijaan.
Tarjoamaamme hintaa on pidetty korkeintaan keskustelun avauksena. Jos Casinon rakennuksen arvoa kysytään kiinteistösijoittajilta, kaikki pitävät meitä pähkähulluina. Ammattilaisten mukaan Hangon kaupungin pitäisi maksaa meille, jos suostumme vastaanottamaan kiinteistön hoidon kaikkine kuluineen kontollemme. Turun kaupunki myi lokakuussa 2009 kesäravintola Pinellan kiinteistön 10.100 eurolla yhtiölle, joka lupasi remontoida ravintolan, kunhan saa kaivertaa maan alle 230 neliötä lisää tilaa. Vain vuotta aikaisemmin ravintolasta tarjottiin 100.000 euroa, mutta lopulta rappeutunut röttelö vaihtoi omistajaa kymmenesosa hinnalla.
Olemme pattitilanteessa, koska mitä enemmän kunnostamme taloa, sitä arvokkaammaksi kiinteistö muuttuu päättäjien silmissä. Ja koko ajan löytyy lisää korjattavia kohtia. Valitettavasti emme ole valmiita lahjoittamaan Hangolle kymmenien tuhansien eurojen remontteja ja vielä omalla lahjoituksella nostamaan kiinteistön arvoa jatkoneuvotteluihin. Jossain menee hulluudenkin raja.
Jännityksellä odotamme kesän ensimmäisiä sateita, jotka keräävät vedet kellariin ja kaikkia uusia mielenkiintoisia home- ja vesikupruja. Talon lahoaminen käsiin, ei ainakaan toistaiseksi ole kääntänyt päättäjien päitä myyntimielelle. Täytynee hankkia kesäksi ruusunpunaiset aurinkolasit, ettei ostointomme pääse hiipumaan. Seuraavia pähkähulluja ostajakandidatteja tuskin on jonossa.
Aloitimme viime syksynä keskustelun kaupungin kanssa, että saisimme ostaa Casinon rakennuksen. Toiveenamme on palauttaa Casinoon entisaikojen loisto. Casino on ollut vuosia tuuliajolla. Välttämättömiä hätäkorjauksia on tehty, mutta perusteelliseen kunnostukseen kaupungilla ei ole ollut varaa. Muutaman tuhannen neliön puupömpöösi vaatisi koko ajan huoltoa ja hoivaamista.
Tarjouksemme rappeutuvasta kiinteistöstä oli miljoona euroa - josta merkittävä osa rahastoitaisiin rakennuksen kunnostukseen ja kaupungin kassaan jäisi vähintään 250.000 euroa. Voisi kuvitella, että keskiverto suomalainen 9000 asukkaan kaupunki olisi hyvin kiinnostunut yrittäjistä, jotka tulisivat kunnostamaan kaupungin maamerkin, luomaan työpaikkoja, järjestämään tapahtumia, lisäämään turismia ja elävöittämään koko kaupunkia - ja ennenkaikkea muuttamaan kaupungille tappiollisen kiinteistön tuottavaksi kiinteistöveroa maksavaksi tulopaikaksi entisen kustannuspaikan sijaan.
Tarjoamaamme hintaa on pidetty korkeintaan keskustelun avauksena. Jos Casinon rakennuksen arvoa kysytään kiinteistösijoittajilta, kaikki pitävät meitä pähkähulluina. Ammattilaisten mukaan Hangon kaupungin pitäisi maksaa meille, jos suostumme vastaanottamaan kiinteistön hoidon kaikkine kuluineen kontollemme. Turun kaupunki myi lokakuussa 2009 kesäravintola Pinellan kiinteistön 10.100 eurolla yhtiölle, joka lupasi remontoida ravintolan, kunhan saa kaivertaa maan alle 230 neliötä lisää tilaa. Vain vuotta aikaisemmin ravintolasta tarjottiin 100.000 euroa, mutta lopulta rappeutunut röttelö vaihtoi omistajaa kymmenesosa hinnalla.
Olemme pattitilanteessa, koska mitä enemmän kunnostamme taloa, sitä arvokkaammaksi kiinteistö muuttuu päättäjien silmissä. Ja koko ajan löytyy lisää korjattavia kohtia. Valitettavasti emme ole valmiita lahjoittamaan Hangolle kymmenien tuhansien eurojen remontteja ja vielä omalla lahjoituksella nostamaan kiinteistön arvoa jatkoneuvotteluihin. Jossain menee hulluudenkin raja.
Jännityksellä odotamme kesän ensimmäisiä sateita, jotka keräävät vedet kellariin ja kaikkia uusia mielenkiintoisia home- ja vesikupruja. Talon lahoaminen käsiin, ei ainakaan toistaiseksi ole kääntänyt päättäjien päitä myyntimielelle. Täytynee hankkia kesäksi ruusunpunaiset aurinkolasit, ettei ostointomme pääse hiipumaan. Seuraavia pähkähulluja ostajakandidatteja tuskin on jonossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
