maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kuka pöllii eniten

Viime perjantaina Jean S esiintyi täydelle ravintolasalille huikeassa tunnelmassa.
Ravintoloitsijan unelmailta. Sali täynnä iloisia ihmisiä. Onnistumisen tunne, että näitä hetkiä varten teemme työtämme.

Yllätyimme, miten paljon mielikuvitusta ja vaivaa muutamat ihmiset näkevät välttääkseen sisäänpääsymaksun. Maksamme artisteillemme merkittävän korvauksen heidän työstään. Joillekin asiakkaille on käsittämätön ajatus, että me veloitamme osan kuluista heiltä.

Pariskunta, joka tuli terassillemme syömään, kyseli jo ruokailun aikana, miten aiomme valvoa, että terassilta ei livahdeta maksamatta sisään. Siinä vaiheessa hymyillen vielä vastasin uskovani fiksujen asiakkaidemme maksavan. Käytäntönämme on, että ruokailijoilta kysytään laskun yhteydessä, haluavatko he vielä jatkaa artisti-iltaa ja maksaa pääsyliput.

Tämä kyseinen pariskunta ratkaisi asian niin, että he jättivät myös ruokalaskun maksamatta ja hipsivät sisäpuolelle. Hetken kuluttua näin pariskunnan ravintolasalissa ja miehelle ilmeisesti iski omantunnon tuska, koska hän tunnusti maksamattomuutensa. Hoidin tarjoilijan paikalle tekemään heille laskun. Bändilippuja he eivät tietenkään enää maksaneet, koska he olivat oikeastaan poistumassa – kun keikkaa oli 15 minuuttia jäljellä. Näitä mielensä muuttavia löytyy baaritiskiltä yllättävän paljon.

Kaksi rouvashenkilöä kehuskelivat suureen ääneen, miten he onnistuivat pujahtamaan terassin köyden alta. He iloitsivat, että säästyivät lipun ostolta. Hieman hämmentävää oli että, olin tarjonnut toiselle leideistä aikaisemmin päivällä kyydin rautatieasemalta hänen hotellilleen. Näin hän palkitsi avuliaisuuteni. Toisen leidin aviomies työskentelee ravintolatuotteiden myyntialalla. Voisinkohan pyytää, että tarvitsemme isompia alennuksia, koska rouvanne tulee pummilla maksullisiin tilaisuuksiimme.

Olen pähkäillyt, pitäisikö seuraavan kerran nämä ”pummileidit” kohdatessani tarjota heille 20n euron seteliä. Tuntuisi jotenkin mukavammalta antaa omaa rahaa suoraan lompakosta. Ravintolasta varastamista ei yleensä koeta varsinaiseksi varastamiseksi. Ravintolahan on kasvoton instituutio. Maksamatta jättäneet eivät varmasti tule ajatelleeksi, että otan tämän Jukalta ja Sadulta.

Juristiystävämme kutsuu ravintolapalvelujen varastamista petokseksi.

Kilpailevassa nuorisoravintolassa sisäänpääsy on piikkilanka-aidan, kuuden turvamiehen ja metallipaljastimen kautta. Yhtä järeitä rakennelmia en haluaisi Suomen kauneimmalle kesäterassille. Lähden huomenna metsästämään tyylikkäitä leimasimia. Hieman pelottaa, miten leimasimet istuvat Casinon imagoon. Olen aina luullut, että leimatut kädet kuuluisivat teiniravintoloihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti